Mies nojaa vavisten keppiinsä hyväosaisten ihmisten kaupunginosassa. Jalat tärisevät hervottomasti. Mies on kaatumaisillaan lumihankeen, kun koppaan hänet kainaloon. Noin 65-vuotias sivistyneen oloinen mies.
Alamme jutella:
-Voinko auttaa?
– Kiitos kyllä
– Minne matka?
-Tuonne ravintolaan, sanoo hän ja nyökkää päällään sadan metrin päässä olevaan etniseen ruokapaikkaan.
– Syömään vai?
– Kyllä.
Liukkaalla kelillä on hankala taluttaa miestä, joka on koko ajan sortumassa katuun.
Ravintolassa hän istuu kaverinsa pöytää ja tilaa viiniä. Jään viereiseen pöytään aterioimaan. Pakosta kuulen keskustelua, joka menee yhä apeammaksi. Kuinka yksinäistä on joulunpyhinä, kuinka ikävää, kun pyhät ovat nyt niin pitkät. Yksin ei tule kotona syötyä kuin keksiä. Tylsistymistä ja viinin naukkailua. Yht´äkkiä havahdun ja hämmästyn suuresti kuulemaani.
– Niin, kävin minä kerran kevyessä joogassa, mutta siihen se jäi, koska ohjaus oli minulle ihan liian voimakasta. Koko syksyn maksu meni hukkaan. Liiketoimintaahan se on.
Nousen pöydästä ja menen miesten luo. Kerron ohjaavani kevyttä äijäjoogaa. Miehet vähän innostuvat: kyllä täältäkin porukkaa voisi tulla. Katselen ympärilleni ja näen muitakin kostealla lounaalla olevia hyvin pukeutuneita eläkeläismiehiä.
Perustin keväällä 2006 äijäjoogan. Sen ideana on tarjota miehille yksinkertaista, melko helppoa, melko kevyttä joogaa. Sen jälkeen miesten käyntikerrat joogaharjoituksissa lähtivät ”räjähdysmäiseen” nousuun. Sitä ennen joogaryhmissä oli 0 – 1 miestä ja 10 – 30 naista. Nyt äijäjoogaryhmiä on ympäri Suomen.
Monet miehet, jotka aloittivat lähes 20 vuotta sitten äijäjoogassa, ovat edelleen äijäjooga/miesjoogaryhmissä, vaikka ovat notkistuneet huomattavasti. Moni mies kaipaa välillä vain miehiä ympärilleen.
Kuten moni nainen kaipaa välillä vain naisia ympärilleen. Siksi naisille on myös omia kuntosaleja.
Ei se sen kummempaa ole: toisille mies-naisryhmät ovat paras ratkaisu ja toisille nais-ryhmät ovat paras ratkaisu ja toisille miesryhmät ovat paras ratkaisu. Syitä siihen on monia.
Joogassa on kaksi mielenkiintoinen erityissyytä:
– Kun paikalla ei ole naisia, silloin miesten näyttämisen tarve vähenee ja voidaan luoda kilpailuvapaa, suoritusvapaa vyöhyke, joka on oiva ja ylen tärkeä seikka hermoston – sanoisinko jopa: ”hengen” – levon kannalta ylihektisessä kilpailukulttuurissamme.
– Kun paikalla ei ole naisia, mahdollinen miesten ja naisten välinen eroottinen jännite jää pois ja silloin mieleen ei putkahda keskittymistä, rentoutumista ja meditaatiota häiritseviä intohimoja.
Äijäjoogaa tällä tavoin toteutettuna ei tietääkseni ole muualla maailmassa, vaikka sieltä toki löytyy miesjoogaryhmiä.
Saan aina välillä tällaisia viestejä:
”Hei Veikko.
Että minä, joka koko ikäni olen suhtautunut nurjasti ja vastahankaisesti kaikenlaisiin ruumiinharjoituksiin olen nyt alkanut tämän joogahomman ja jopa pidän siitä, on asiana niin epätodellinen, että ei kun vaan joogaamaan vaikka Tiananmenin aukiolle. Irrallaan todellisesta ja tavanomaisesta. Kysymys oli myös itsensä voittamisesta eli minäpä uskalsin tehdä sen!
Äijäjoogassa minua ilahduttaa se, miten siitä puuttuu kokonaan kilpailuhenki vaikka joukossa ollaankin. Kilpailla saa vain itsensä kanssa tekemisistään tai vaikka tekemättä jättämisistään. Joka harjoituksen jälkeen mieli on hyvä onnistuneesta suorituksesta, joka tuntuu jäsenissäkin.
Kun harjoituksesta voi aina poistua voittajana niin kyllä äijäjooga vaikuttaa myönteisesti henkiseenkin olotilaankin.
Terveisin
Markku
60 v”
Lyhyestä virsi kaunis:
Eteenpäin Markun viitoittamalla tiellä!
Kuten kansanviisaus sanoo:
Eteenpäin! sano mummo lumihangessa.
Veikko Tarvainen
veikonvenytys.fi
aijajooga.net
Kuva Harri Kosonen